Supertreffit

Lapsivapaata ei paljoa heru. Sen kerran vuodessa, kun mulla on lapsivapaa vuorokausi, se täytyy käyttää hyödyksi. Nyt sattui sopivasti olemaan Hämeenlinnassa Apulannan keikka. Apis on aina kulkenut mun mukana. Sekä hyvässä, mutta etenkin pahassa. Tuolla keikalla Apulanta halusi kiittää vanhoja fanejaan sekä juhlistaa 20 vuotta vanhaa levyään soittamalla koko “Aivan kuin kaikki muutkin” – alusta loppuun. Lisäksi tietty ne muutamat hittibiisit. Siitä tuli sellainen kahden tunnin keikka.

Seuraavaksi päiväksikin piti jotain keksiä. Katselin pakohuoneita, lasinpuhallusta ja muita elämystapahtumia. Sattumalta silmiin osui Hämeenlinnan teatterin “Mustaa kahvia” – näytelmä. Oon lukenut kaikki Agatha Christien kirjat muutamaan kertaan, joten tuota ei voinut jättää väliin. Mutta olisi voinut. Kevyessä krapulassa sopivan rauhallista puuhaa, näyttelytyö oli loistavaa, mutta juonta olisi voinut olla enemmän.

Advertisements

Näin käy

Olen nyt muutaman päivän viettänyt kotona, kun nuorimmainen on ollut kuumeessa. Päivät ovat todella tulleet tarpeeseen, koska kesä ja syksy ovat olleet erittäin hektisiä. Tai ehkä se on ollut jo useamman vuoden aika hetkistä. Piti siivota, pestä pyykkiä, organisoida, päivittää kalenteria ja ties mitä. Mutta oikeasti olen katsonut Netflixistä Dr. Whota ja neulonut villasukkaa. Luksusta!

Näin käy tosi harvoin.

I’ve been home with the youngest, because she’s ill. I had a lot of work planed out, cleaning and organizing mostly. But in reality I’ve watched Dr. Who from Netflix and knitted wool socks. Luxury!

Väriä elämään

Yksi esimerkki kirjoittamastani jahkailusta ja muiden mielipiteiden miettimisestä on hiusväri. Profiilikuvassani on elokuussa kampaamossa värjätyt punertavan oranssit hiukset. Ja sitten menin Mallorcalle. Vaikka kuinka yritin väriä suojella, lopputulos oli haalistunut, vaalean oranssi hapsu. Olen pitkään pähkäillyt leikkaanko hiukset taas lyhyeksi vai palaanko pitkään. Värjäänkö vai yritänkö palauttaa oman värin. Oma väri voisi tuoda mukanaan terveemmät hiukset ja päänahan sekä pienemmän kemikaalikuorman. Jahkailua ja pähkäilyä.

Tässä yhtenä päivänä otin kaupasta heräteostoksena kirkuvan punaisen hiusvärin. Sellaisen 12 pesua kestävän. Ja silti mietin, että käytänkö vai en. Eilen lopulta totesin, että hailakka ei ole mua varten. Jos kerran hapsutukka ahdistaa, niin ei se siitä huonommaksi mene. Hiukset uusiutuu, joten miksikäs ei. Alla on kuva mikä oli kampaamon tuotos, mikä loman jälkeen ja mikä nyt.

Onhan tuo kampaamon tekemä kerrassaan upea, mutta kloorivesi ja aurinko tekivät tehtävänsä. Hiusten suhteen pliisu ei nyt vaan ole mun juttu.

A great example of my undecisiveness is my hair. I don’t know if I want to cut my hair short again or start growing them long. And I don’t know do I want to grow back my own haircolour or do I want to dye them.

After a holliday in Mallorca, my hair had gone insipid (blaah). So I had to do something, because I’m not that boring. Results you can see above. First picture is before the holliday. I loved that colour! Second is after the holliday and the last one is taken right now.

Roosa nauha

Oman tenavan sydänvian ja muiden rakennevikojen takia sairastelut ja sairaala ovat tulleet tutuksi. Tästä syystä olen aktivoitunut joka vuosi tukemaan Roosa nauha-kampanjaa. Parin euron tuki tai vapaaehtoistyö ei itseltä paljoa vaadi, mutta antaa muille paljon. Miten sinä osallistut luomaan yhteistä hyvää?

Every year I’ll support a cancer foundaution by buying campaign products like this ribbon, yarn or scissors. How do you give back to your sociaty? It doesn’t take much to give A few coins or your spear time by voluntering.

Blogin nimi

Blogin nimi, That one Day, ei ole minkään pitkällisen harkinnan tulos. Nimi syntyi siinä hetkessä, kun päätin blogin luoda. Mutta sillä on selkeä merkitys.

Mulla on tenavia neljä ja näistä yksi kehitysvammainen. Olen ollut kotona pitkään kotiäitinä sekä omaishoitajana. Sitten koitti se päivä, kun päätin että on minun vuoroni välillä. Opiskelin uuden ammatin ja aloitin työt uudessa paikassa, mistä tulikin unelmaduunini. Mutta prosessi on silti kesken. Koen hukanneeni osin itseni kotivuosina ja sairaala-ajan myllerryksessä. Aloin liikaa miettimään uskallanko, voinko ja kehtaanko. Unohdin kokonaan kysyä haluanko ja tekeekö se minut onnelliseksi. Olin kiinni “sitten joskus ehkä” ajattelussa ja nyt haluan siirtyä “miksikäs ei” ajatteluun. Eli ei jonain päivänä, vaan sinä tiettynä päivänä. That one Day

I didn’t think the name of the blog for long. It was a spur of the moment- kind of a thing. But the name has a meaning. I’m a mother of four and one has an intellectual disabillity. It’s been a while when I considered or cared about myself. But now it’s also my turn. I have studdied a new profession and started to work in my new (dream) job. It’s not “someday” any more. It’s that one day.

Photo from pexels

Johnny English

Kävin tyttöjen kanssa katsomassa uuden Johnny English leffan. Leffa oli just sitä mitä odottaakin. Sellainen vanha, kunnollinen James Bond, missä on mukana Mr. Bean hömppää. Sopivan hölmöä huumoria, mikä pistää väkisin naurattamaan.

Leffaan lähdön idea tuli tenavilta. Joka kerta, kun mainos näkyi tv:ssä joku huusi: “Äiti, voidaanko me mennä kattomaan toi?”. Mut oma vika. Kerran kun pidettiin leffailtaa kotona ja selattiin Netflixiä, niin lasten puolelta ei löytynyt likoille mitään uutta. Mä sit otin omalta puoleltani esiin Mr. Bean lomailee-leffan. Siitä tuli kauhea huutokuoro ja vastustelu. Mut vartin päästä kaikki jo nauroi ja kyselivät onko näitä lisää.

The girls and I went to see a new Johnny English movie. It was what I expected. And good old James Bond with a twist of Mr. Bean. A while ago girls and I had a movie night at home. We didn’t find anything new from the childrens side, so I opened mine and I choosed Mr. Bean’s Holiday. Girls protested very loudly, but after awile we all were laughing. So it’s all my fault that they like Rowan Atkinson.

See the trailer in YouTube!

That one Day

Hello there! Kiva, kun tulit blogiini. Pistetään blogiin vauhtia pikapuolin. Aiheet tulee hyppimään piimästä puolukkaan. Kuten elämä yleensäkin.

Nice to see you here at my brand new blog. I’m trying to write something also in English. Altought I haven’t writen in English in about 15 years… I’m going to write about everything that happens in my life.

Create a free website or blog at WordPress.com.

Up ↑

Create your website at WordPress.com
Get started